The old man sat on the bench in the park. Just like he sat every day, at the same time. His carefully trimmed beard had turned silver more than a decade ago, his bald head was protected by a cap. His impeccable clothes were pressed and clean, his loafers newly shined. He had an opened bottle of Coke Zero on the bench next to him, as he meticulously unwrapped a cigar, inspected it, inahled, and lit it as he slowly exhaled the crisp autumn air before taking the first drag of his cigar.The man crossed...
Writings by Marilka
Tarinoita ja runoja. Marilka on aina rakastanut kirjoittaa. * Stories and poems. Marilka has always loved to write.
torstai 7. lokakuuta 2021
keskiviikko 25. joulukuuta 2019
Jouluyön taika
Jouluyön hiljainen huntu
Peittää maailman taiallaan
Ilmassa odotuksen tuntu
Luonto hetkeksi seisahtunut
Taivaalla tuikkivat tähdet
Horisontissa himmeä utu
Pihan kynttilöiden loisteessa
Yö väreilee taianomaisesti
Pienten jääkiteiden hohteessa
Author's note
Runollinen Facebook-päivitys jouluyöltä muutaman vuoden takaa: "saunan jälkeen olo raikas. taivas on osin tähtikirkas, horisontissa pieni utu. ilta väreilee taianomaisesti pienten jääkiteiden hohtaessa pihavalojen loisteessa" jalostui jo...
tiistai 9. heinäkuuta 2019
Aurinko
Aurinko lempeänä ihollani
Ilmassa kukkien keveä tuoksu
Kimalainen mesimaljan äärellä
Ei tuulenvirettäkään lehvillä kun käyn
Metsäpolkua pitkin
Aurinko kuumana kasvoillani
Pilvet kaukana taivaanrannassa
Pääskysen kirkaisu taivaankaarella
Lämmin vesi hyväilee ihoani kun kellun
Tyynen järven pinnalla
Aurinko hehkuvana taivaanrannassa
Metsänreuna purppuraisena hehkuva
Telkän sukellus auringonsillan alla
Pilvenreunat hohtavat kultaisina kun istun
Ilta-auringon loisteessa
Author's note
Oli...
perjantai 22. helmikuuta 2019
Kuoleman kutsu
Usva ympärilläni
Tykkien jyske korvissani
Makaan kivisellä tantereella
Odotan osumaa, odotan kuolemaa
En pelkää kuolemaa
Sen kutsu soi sisälläni
Seireenin laulun tavoin
Luvaten vapautta elämästä
Ahdistuksesta, huolista, suorittamisesta
Usva hälvenee
Tykkien jylinä taukoaa
Aurinko koskettaa kasvojani
Sen säde ojentuu kuin käsi
Luvaten toivoa ja rakkautta
Tartun ojennettuu käteen
Nousen kovalta vuoteeltani
Näen elämän ympärilläni
Kuoleman kutsu kaikkoaa
Author's note
Elämä on kamppailua. Joskus...
maanantai 3. joulukuuta 2018
Kuura
Kuura tuijotti masentuneena todistustaan. Viimeisen vuoden aikana numerot olivat lähes järkiään pudonneet seiskaan. Kymppejä ja ysejä komeili enää muutaman lempiaineen vieressä. Matikka, englanti ja historia olivat ainoat aineet, jotka eivät olleet kärsineet jo yli vuoden jatkuneesta masennuksesta. Kuura ei vain jaksanut keskittyä. Ei jaksanut opiskella. Hyvä kun jaksoi päivästä toiseen nousta sängystä ja raahautua kouluun. Eikä aina jaksanutkaan.
Numeroita enemmän Kuuraa kuitenkin häiritsi nimi...
sunnuntai 17. syyskuuta 2017
Sateenkaarisilta
Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Nousisin maan tomusta
liukastelisin väreissä kiivetessäni
kohti sateenkaaren korkeuksia
Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Saavuttaisin sillan huipun
Kauhoisin vettä janooni
Sateen ropistessa auringon paisteessa
Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Laskisin alas siltaa
Vauhdin huumatessa mieleni
Sotkeutuisin elämän väreihin
Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Olisi kuolema kuin ruukullinen kultaa
Sateenkaaren päässä
Täysillä eletyn elämän lopussa.
Author's...
keskiviikko 29. kesäkuuta 2016
Oliivipuun katveessa
Marion istui kivetyllä
patiollaan lepotuolissa selaillen hajamielisesti aikakauslehteä, jonka oli
napannut mukaansa, kun hän kuukautta aiemmin oli pakannut laukkunsa ja
lähtenyt. Sen piti olla matkalukemista, mutta eihän hän ollut malttanut sitä
edes avata matkalla. Ei lennolla, ei katamaraanissa. Hänen mielensä oli
myllertänyt aivan liikaa. Eihän hän oikeastaan edes ollut mikään
aikakauslehtien lukija, mutta kirjaan olisi ollut vielä vaikeampi keskittyä.
Aurinko paahtoi kuumasti
vaikka oli...
sunnuntai 26. kesäkuuta 2016
Ensilumi
Hashim katseli ihmeissään ikkunasta ulos. Taivaalta putoili hiljalleen valkoisia hiutaleita, jotka katosivat osuessaan maahan. Hashim ei ollut ennen nähnyt lumisadetta. Hän oli nähnyt kuvia, joissa maa oli valkoinen, mutta ei osannut yhdistää kuvia hiutaleisiin, jotka nyt leijailivat hänen ikkunansa ohitse. Lumoutuneena hän tuijotti ensin yhtä hiutaletta, sitten toista. Ja aina pettymys oli yhtä suuri, kun hiutale katosi saavuttaessaan pihan kivetyksen. Lopulta Hashim päätti mennä kysymään isältään,...
maanantai 31. elokuuta 2015
Liian kauhea lausuttavaksi ääneen
Kaikki oli niin
hyvin, elämä edessäpäin. Hän oli nuori ja hänen päänsä oli haaveita ja
suunnitelmia täynnä. Vastoinkäymisiäkin toki oli, mutta ei se riittänyt
masentamaan. Yksinäisyyskin vaivasi, mutta kyllähän sen kanssa eli. Poikaystävä
oli kaukana armeijassa, mutta sinnehän saattoi soittaa ja olihan niitä lomia.
Kaikesta huolimatta elämä näytti valoisalta, olihan hän optimisti.
Sitten se
tapahtui. Se kauhea, jonka nimeäkään ei voi mainita. Se painoi alas, likisti
alleen. Ei riittänyt enää...
perjantai 5. kesäkuuta 2015
Huvila auringossa
Huvilan valkeat verhot liehuivat repaleisina tuulessa. Kuivuneet lehdet rapisivat jalkojeni alla astellessani rikkoutuneen ikkunan ohi, kulkiessani kohti rantaa. Aurinko kimmelsi meren pinnassa, kevyt tuuli heitti hiukseni kasvoilleni. Kuljin polkua pitkin kohti vanhaa laituria, astelin alas kiviportaita. Istahdin laiturille kuuntelemaan lokkien kirkumista.
Kesä oli jo lopuillaan, mutta merivesi...