Sateenkaarisilta

Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Nousisin maan tomusta
liukastelisin väreissä kiivetessäni
kohti sateenkaaren korkeuksia

Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Saavuttaisin sillan huipun
Kauhoisin vettä janooni
Sateen ropistessa auringon paisteessa

Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Laskisin alas siltaa
Vauhdin huumatessa mieleni
Sotkeutuisin elämän väreihin

Jos elämä olisi kuin sateenkaarisilta
Olisi kuolema kuin ruukullinen kultaa
Sateenkaaren päässä
Täysillä eletyn elämän lopussa.

Author's note

Olin tulossa poikani kanssa kaupasta päivänä, jona vuoroin satoi vettä, vuoroin paistoi aurinko ja välillä satoi ja paistoi yhtaikaa. Ei siis ollut ihmekään, että taivaalle ilmestyi sateenkaari. Poikani hihkaisi: "Kato nyt, se on kokonainen kaari! Hitsin kirkas!" Sitä se oli. Täydellinen kirkas sateenkaari, niin kaunis. Ehdotin leikilläni, että lähdettäisiin etsimään sen päästä kultaa. Poika tokaisi lakonisesti, ettei jaksa vaivautua. Sateenkaari, elämänkaari, tomu täällä, kulta sen toisessa päässä. Se jäi alitajuntaani vellomaan, kunnes purkautui ulos runona.

Lue koko tarina / Read the whole story »