Vettä sataa kaatamalla. Pienen kesämökin piha on yhtä vesilammikkoa. Katolta tippuu vettä sekä ulos että sisälle. Mökin omistaja Aapo nuokkuu keinutuolissa Martta-vaimon paistaessa makkaraa keittiössä. "Kyllä sinun, Aapo olisi pitänyt se katto korjata eilen. Ei tästä tule mitään, kun katossa on reikä juuri hellan kohdalla", Martta huutaa saamattomalle miehelleen. "No, mutta nyt ollaan lomalla, ei nyt tehdä töitä. Sitäpaitsi nuo makkarat pitäisi paistaa takassa, kun ei ulkona oikein voi grillata..." kuuluu Aapon vastaus. "Ei se takka vedä", Martta mutisee viitsimättä alkaa kinastella siitäkin asiasta.
Yön aikana sade lakkaa. Aamulla mökkiläiset pääsevät taas pihatöihin. He vetävät kumisaappaat jalkaan ja astuvat ulos auringonpaisteeseen. "Nyt, Aapo, kuokka kouraan ja vihannesmaalle", komentaa martta, joka on jo lannoitteiden ja siementen kanssa hyvää vauhtia matkalla. Pian alkaa työn aherrus. Aapo kulkee edellä multaa muokaten ja Martta perässä siemeniä istuttaen. "Nyt riittää tämä touhu", kuuluu yhtäkkiä hiljaisuuden keskeltä. "Selkäni ei kestä." Aapohan se on, selkäänsä valittelee. Mutta vaimolla taitaakin olla muut mielessä: "Etpäs livistäkään vielä. Et sinä voi jättää minua yksin lannoitteita laittamaan." "Ääähh..." kuuluu alistunut vastaus.
Mutta Aapon onneksi sekin työ loppuu aikanaan, ja perisuomalainen mies pääsee lempiharrastukseensa: löhöilemään. Riippumatto asetetaan paikalleen ja sisältä haetaan jokin hyvä lehti ja juustovoileipä. Ja eipä aikaakaan, kun Aapo, lueskeltuaan hetken aikaa, nukahtaa autuaaseen uneen lehti kasvoillaan, auringon lämmittäessä paljasta yläruumista. Aika kuluu. Kuorsaava mies herää vaimonsa huutoon: "Ruoka on valmista!" Parempaa herätystä ei voisi toivoa, herätä nyt kutsuun tulla syömään.
Ruoan jälkeen on tartuttava jälleen töihin. Ensiksi Aapo kipuaa korjaamaan katon ja nuohoamaan savupiipun. Sitten on vuorossa vanhan puuveneen tervaus ja verkkojen laskeminen toisella veneellä. Ihailtavaa ahkeruutta. Vapaasta tahdostaanko Aapo työtä tekee? Ei suinkaan. Nykyajan vaimoilla tuntuu olevan jokin käsittämätön auktoriteetti miehensä yli. Tässäkin tapauksessa tarvitaan vain Martan tuima katse sanojen päälle, niin alkaa tapahtua. Ei auta Aapon sanoa: "Jätetään jotain huomiseksikin." Martta oli päättänyt saada työt tehdyksi tänään, huomenna voi sitten levätä.
Ilta alkaa jo hämärtää, kun Aapo viimein palaa verkkoja laskemasta. Hiljaa hän toivoo, että olisi edes ehtinyt edes saunan illaksi lämmittää. Mutta Aapoa odottaakin miellyttävä yllätys. Ahertaessaan työntouhussa hän ei ollut edes huomannut, että rantasaunan savupiipusta tupruttaa savua. Martta on tosin ollut pyykillä, mutta samalla hän touhukkaana ihmisenä on lämmittänyt saunan itselleen ja miehelleen.
Aapon kävellessä rantapolkua ylös mökille tulee Martta ulos saunasta ja huutaa: "Aapo-kulta! Sauna on valmis! Olet ansainnut kunnon löylyt." Aapo ottaa pari juoksuaskelta vaimonsa luo, rutistaa häntä ja sanoo: "Olet sinä sentään kunnon vaimo" ja kääntyy jälleen poispäin hakemaan saunajuomat ja lenkkimakkarat.
Niin päättyy jälleen yksi päivä Virtasten mökillä Keski-Suomessa. Yö laskeutuu hiljalleen seudun ylle. Vaikka ei kesäyö olekaan yhtä pimeä kuin talvinen yö, on sekin riittävä sammuttamaan hetkeksi kaikkinaisen elämän. vain tuuli jatkaa puhallustaan ja pöllö huhuilee yksinään metsän syvyyksissä. Mökin lähistöllä saattaisi kuulla kotoista kuorsauksen ääntä, muuten on aivan hiljaista, mutta vain muutaman tunnin.
Aurinko nousee neljän aikaan aamulla. Se herättää säteillään linnut ja muut metsän eläimet. Kultainen valo tunkeutuu myös pienen mökin ikkunasta sisään. Se herättää siellä nukkuvat Martan ja Aapon. Kukonlaulun aikaanko? Ehei, ei saa kuvitella liikoja suomalaisista ystävistämme. Tietenkin pieni valonsäde saa tehdä töitä unikekojen herättämiseksi vielä monta tuntia ensimmäisen yrityksensä jälkeen.
Tosiaankin. Vasta puoli yhdeksän aikaan raahautuu Aapo vielä unenpöpperöisenä rantaan veneelleen ja sieltä järvelle verkkoja nostamaan. Jos hyvin käy, saavat Martta ja Aapo tänään paistettua muikkua, ehkä siikaakin, päivälliseksi.
Aapon kokiessa vielä verkkoja valmistelee Martta päivän kohokohtaa, retkeä läheisille saarelle. Kahvia termospulloon, voileipiä, mehua, kuivakakkua, karjalanpiirakoita, huopa, pyyhkeet, aurinkovoiteet... Kaikki on pakattava huolella mukaan. Aapon palattua he sitten lähtevät, shortsit jalassa ja T-paita päällä, uimapuvut alla, aurinkoa ottamaan.
Marilka '92
Author's note
Lukioaine, ikuista taisteluani asia-aineita vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti