Runoja ja mietelmiä

On aika rakentaa ystävyys, joka kestää yli eron, säilyy läpi elämän.

On aika rakentaa ystävyys, joka unohtaa riidat ja muistaa vain yhdessä koetut ilon ja toveruuden hetket.

Ystävyys kantaa vaikeidenkin hetkien yli.

Se on lämmin hymy ja auttava käsi lähellä.

***

Yksinäisyys on kuin hyvä kirja:

Sitä kaipaa kun sitä ei ole

Siitä nauttii aikansa, mutta ei millään malttaisi odottaa sen loppua.

***

Ystävyys ei ole milloinkaan niin vähäpätöinen, ettei sen menettämistä surisi.

***

Yksinäisyys.

Ahdistava tunne rinnassa.

Kyynel silmäkulmassa.

Ystävienkin keskellä.

***

Rakkaus ei kysy lupaa.

Se vain puhkeaa yllättäen kukkaan.

Mutta yhtä yllättäen se kuihtuu,

Jos ei sitä hoida oikein.

***

Kun pettää ystävän, on usein itse onnettomampi kuin petetty.

***

Täydelliseen onneen sekoittuu aina hippunen murhetta.

***

Huomaatko sen, tunnetko sen?

Luonto tuoksuu!

Märkä multa,

Mutainen hiekkatie puiston keskellä.

On kevät!

***

Elämä on ruusuilla tanssimista: toisinaan saa piikin jalkaansa.

***

Kesä on tullut! Syreeni tuoksuu.

Vaaleansinisellä taivaalla ajelehtii yksinäinen valkoinen pilvenhattara.

Voikukan haituvat lejailevat päämäärätöminä.

Niityt ovat voikukista keltaisenaan.

Voi! Kukkia! Kesän ensimmäiset ilopillerit.

***

Syystalven harmaus. Värit haalenneet harmauteen.

Poissa on kirkkaus ja iloisuus, väistyneet talven ankeuden tieltä.

Ne tukehtuvat harmaaseen. Kuten ihminenkin.

***

Pimeä talvi. Pohjoisen melankolian aika.

Turhautuneita ihmisiä, silmissään tyhjä katse.

Pimeä maa, ennen ensilunta.

Toivottomia huokauksia. Missä olet, aurinko?

***

Aamun valjetessa

Pakkasella

Punaista auringonnousua vasten

Taivaalta sataa jäähilettä.

Puut kuorrutetut jäisellä mosaiikilla,

Jäätyneet pihlajanmarjat, kuin anojan väsynyt käsi.

Valkoinen maa

Kyyhkynen räystään alla kujertamassa.

Luonnon omaa taidetta.

***

Ihminen. Erilaisia kasvoja. Erilaisia ajatuksia.

Hyviä, pahoja, kauniita, rumia.

Ihminen. Peto itselle. Peto muille.

Kyyneleet, myötätunto.

Ihminen. Tunteiden paloa, kylmää järkeä.

Hyvyyttä, pahuutta.

Sydän, rakkauden liekki, kova kuin kivi

Ihminen. Katse silmästä silmään.

Ystävyys, vihollisuus, ihmisyys.

Ihminen. Hyvän ja pahan taistelukenttä.

Jumalan taideteos, pahan turmelema..

***

Merinäköala

Kukaties

Ennennäkemätön

Kuun valossa

Ennen kuolemaa.

***

Jos olisin ollut

Matkalla

Maailmaan, minne vaan

En olisi jäänyt nukkumaan

Kun perhonen ylitti kukkakummun

Auringon kultaaman.

***

Näin unta

Kauris juoksi pellon laitaa

Jänis ryömi pensaan alta esiin

Aurinko meni pilveen

Heräsin

***

Kurkiaura

Hailakan sinistä taivasta vasten

Piirtyy geometrisen tarkasti

Kolmiona pyöreällä taivaalla

Taidokkaasti muodostelmassa pysyen

***

Huusin.

Kukaan ei kuullut huutoani

Kaiku vain vastasi aavemaisesti

Huutoni hävisi avaruuteen.

Kunnes

Huuto täytti tajuntani

Se palasi

Kierrokseltaan auringon ympäri.

***

Kuin karitsa aamun koitteessa

Minä näin valon

Käänsin katseeni sitä kohti

Näin kasvot

Ne olivat maailmani

Kunnes huomasin 

Maailma olikin suurempi

Kasvoja olikin muitakin

***

Lammen pinnasta heijastuu

Vieras katse

Sinistä taivasta vasten

Tuijotan kasvoja tutkien

Sukellan silmiin

Etsin kadonnutta minääni

Marilka 94-98, 2018

Author's note

Ajatelmia, hajatelmia. Osa syntynyt kävellessä ulkona, osa katsellessa ikkunasta ulos, osa ihan muuten vaan. Palasia elämstä ja tunteista.