Pimeys peitti Pohjolan, peitti sen viitallaan.
Ihmiset valtasi synkeys, suurempi kuin milloinkaan.
Minne hävisi valo, minne kirkkaus?
Minne lintujen laulu, leivosen kujerrus?
Synkkä on syksyinen yö, vain kuu luo valoaan.
Kelmeänä se kimmeltää öisellä taivaallaan.
Huuhkaja metsässä yksin, oksallaan istuen
huhuilee suruissansa, vastausta vuottaen.
Pimeyden halkaisee valo, kirkas ja pistävä.
Kaupungin katulyhty hälventää pimeyttä.
Kaupungin valoihin hukkuu yöllinen synkeys.
Erämaasta vain löytyy talvinen pimeys.
Pohjolan talvi on pitkä, ei näyttäydy aurinko.
Maailma nukkuu untaan, luonto kuollut on.
Se odottaa, odottaa kuin huuhkaja metsässään
kevään ensi säteitä, valoa lämmittävää.
Hämärän harson hiljalleen läpäisee aurinko.
Se jään sulattaa maasta, taas herää eloton.
Taas laulaa leivo pieni, kun pesää rakentaa.
Niin verkkaasti valo hiipi, ei huomannut ollenkaan.
Saapuu kesä Pohjolaan ja valo pimeyden maille.
Luonnon vehreys verhoaa, se jälleen virkoaa.
Karhukin kömpii kolostaan pennut mukanaan.
Alkaa laulun aika, maa herää laulamaan.
Valo valtaa Pohjolan, sammuvat kaupungin lyhdyt.
Laske ei aurinko ollenkaan, ei painu se metsän taa.
Hämyisessä yössäkin viel jakaa se valoaan.
Niin punaisena, niin kultaisena – ah, kauniina!
Ei kestä kesäkään iäti, pian hiipii hämärä mailleen.
Kuutamo loistaa taivaalla niin jähmeänä jälleen.
Varjot valtaavat maailman, tuon maailman Pohjolan.
Taas kuuluu sieltä itkua tuon luonnon kuolevan.
Pimeyden vallitessa on valo muisto vain.
Mutt toivoa tuo se sydämiin, sydämiin muistajain.
Ei hallitse maailmaa talvi, ei pimeyden ruhtinas.
Taas keväällä voittaa valo, Valkeuden Kuningas.
On Pohjolan pimeys ja valo kuin vertauskuva vain.
Ne Jumala luonut on, jotta ihminen tajuais:
On Kristus maailman valkeus, Hän voitti pimeyden.
Hän valon tuopi sydämiin suruisten ihmisten.
Ei säily valo aina, ei helppo elämä.
On joskus kärsimystä, on talvi pimeä.
Mutt silloinkin voi muistaa: taas kevät koittavi.
On Kristus voittanut vaikeudet, on kantanut taakkani.
Marilka '93
Author's note
Lukioaine tämäkin. Taistelua asia-aineita vastaan tämäkin. Sain tästä 95/100 pistettä muistaakseni, ja maininnan: "Ei enää runoja koulutuksen tässä vaiheessa!" :DD Äidinkielen opettaja yritti parhaansa saadakseen minutkin menestymään ylppäreissä, missä ei runoilla pärjää ;) (ja menestyinhän minä, osaan minä asiaakin kirjoittaa, mutta kun en tykkää!).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti